Crews Letter #2007 04 Purjehduksen alkeiskurssi Turkki 11.-17.10.2007
Matkakertomus
Irene ja Matti Isohanni
Purjehduksen alkeiskurssi
Turkki 11.-17.10.2007
Lähdimme Helsingistä iltapäivällä Munchenin kautta Izmiriin. Saavuimme pari tuntia myöhässä sinne, koska koneemme lähti Munchenistä myöhässä. Tämä oli harmillista ennen kaikkea siksi, koska Phyl ja Fred olivat joutuneet odottelemaan lentokentällä meitä keskellä yötä. Matka lentokentältä Marinaan Kusadasiin kesti noin tunnin. Fred ajeli Kusadasitoursilta lainaamallaan autolla mutkaista ja kapeaa tietä turvallisesti. Maisemia emme voineet ihailla, koska oli säkkipimeää.
Aamu oli kaunis ja Kusadasin rantakaupunki näytti satukaupungilta ihanine vuorineen, kukkineen ja palmuineen. Marinassa upeat veneet olivat toinen toistaan kauniimpia.
Seuraavana aamuna meillä oli kerrassaan upea sightseeing päivä privaattiopas Tugrulin ja -autonkuljettajan kanssa. Vietimme monta tuntia ikivanhassa Ephesus-kaupungissa ihmiskunnan kulttuurin syntysijoilla. Kyllä tuntui, että me suomalaiset olemme vasta nyt nousemassa ylös metsistä ja pusikoista, kun siellä on sivistytä ollut jo tuhansia vuosia. Kävimme myös Jeesuksen Maria-äidin kotona, jossa hän oli asunut viimeiset vuodet – ainakin myytin mukaan. Tugrul käytti meitä myös nahka-, matto- ja posliinikaupoissa. Rahoistamme pääsimme eroon kahdessa ensin mainituista kaupoissa. Nahkatakki on kyllä mieluinen samoin kuin mattokin, joka tuli kotiin Ouluun aivan sopimuksen mukaan parin viikon kuluttua.
Seuraavana päivänä alkoi meidän purjehduksemme alkeiskurssi. Sää oli hieman tuuleton aluksi, mutta purjeetkin nostettiin muutaman tunnin kuluttua. Niinpä lipuimme hiljalleen upealla veneellä kokeneen kapteenin ja miehistön eli Phylin avulla eteen päin. Matka kesti lähes 8 tuntia. Yövyimme rauhallisessa poukamassa veneessä emmekä rantautuneet ollenkaan. Muuten uimme veneestä käsin meressä. Yöllä koimme kummallisen tapahtuman kolmeen kertaan. Joudimme silakan näköisten kalojen hyökkäysten kohteeksi. Niitä jäi laivan kannellekin kuolemaan. Ne hyökkäsivat äkkiä ja se kuulosti raekuurolta. Luonnontapahtuma, jolle ei tiedetty syytä.
Seuraavana päivänä Fred ja Phyl opastivat meitä kädestä pitäen purjehtimisen aakkosia, purjeiden nostamista, ohjaamista, veneen kääntämistä, purjeiden siirtämistä tuulen toiselle puolelle jne. Oli todella hauskaa harjoitella. Vähän aikaa tunsi olevansa osa venettä ja tuulen voimaa, joka painoi purjeita. Kerrassa upeaa! Piti oppia seuraamaan erilaisia värimerkkejä, mittareita ja muita merkkejä, jotta tuulen voima osuisi parhaalla mahdollisella tavalla purjeisiin ja suunta olisi oikea. Erittäin mielenkiintoista. Purjehdussää oli erinomainen. Vauhtiakin oli välillä hyvin. Se ihmetytti, kuinka tiheään tuuli ja sen suunta muuttui lähes koko ajan. Loppupäivästä meidän piti kuitenkin kulkea myös moottoreiden avulla, koska sää näytti Fredin mielestä uhkaavalta ja halusimme nopeasti lähelle rantaa. Purjehduspäivämme loppui taas merellä uintiin saapumiseen Turgutreisin Marinaan. Se oli upea, uusi ja tyylikäs Marina.
Seuraava päivä meni turisteiluun ja Bodrumin linnaan tutustumiseen ja tietenkin aina välillä syötiin herkkuja mitä ihanimmissa ravintoloissa. Jotkut ravintoloista olivat Fredin ja Phylin kantaravintoloita ja silloin saimme erityiskohtelua ja –palvelua. Linja-automatka Turgutreisista Bodrumiin oli varsinainen seikkailu turkkilaisessa liikenteessä, jossa ei tunnu olevan juuri minkäänlaisia sääntöjä. Äänitorven soittamisella halutaan ilmaista kaikki asiat, tervehdykset, varoitukset, ilahtumiset, suuttumiset jne.
Seuraava päivä olikin vähän viileämpi ja niinpä me, Fred, Matti ja Irene, painuimme turkkilaiseen kylpylään.
Turkutreisista ajelimme taas privaattioppaan ja -kuljettajan kanssa Izmiriin, josta lentomme lähti aikaisin seuraavalla aamulla Helsinkiin.
Matka oli ihastuttava ja antoi uusia kokemuksia, joita voi muistella. Toivottavasti tulee mahdollisuus purjehtimiseen myös lähitulevaisuudessa.
It
was a pleasure to have Irene and Matti aboard Perception.
Sails,
Full and By,
Phyl
and Fred
<<Previous ^Crews
Page^ Next>>